Osa 2: Sähköä ilmassa, pisaroita meressä

Kuva 1. Sähkölinjoja katukuvassa.

Osa 2: Sähköä ilmassa, pisaroita meressä

#sähkö #energiapolitiikka #energiankulutus #vedenkulutus

Tällä kertaa kirjoituksessa ihmetellään vettä ja energiaa. Vaikka Japani onkin saarivaltio, Kiotossa merta ei näy. Kaupunkia halkova Kamogava-joki ja sen uomassa virtaavat vesimassat keräävät kuitenkin katseita. Monille joki onkin Kioton kaunein paikka. Kaupunkimaisemaa hallitsee myös toinen voima: sähkö. Sähköjohdot kulkevat Kiotossa ilmassa katujen yllä risteillen, sähköä ei ole piilotettu maan alle kaapeleihin (kuva 1). Niiden läsnäolo muistuttaakin siitä, kuinka riippuvainen elämäntapamme onkaan energiasta.

Kuva 2. Pistorasia.

Matkustaessa on tapana selvittää muutamia asioita kohdemaasta ennen lähtöä. Sähköverkko ja vesijohtoveden juomakelpoisuus kuuluvat ainakin oman listani kärkeen. Japanissa tarvitsee muuntajan, koska paikallinen sähköverkossa jännite on 100 V (kuva 2). Vesijohtovesi on puhdasta juotavaksi, joskaan se ei maistu kovin hyvältä ja ”puhdistettua” vettä on saatavilla ruokakauppojen vesiautomaateista. Japanissa raportoidaan myös radioaktiivisuusmittausten tuloksista säännöllisesti. Hieman pidemmällä matkalla on otettava selvää myös muista asioista, kuten pyykipesusta.

Vietettyäni Kiotossa reilun viikon koitti aika pestä ensimmäisen kerran pyykkiä. Lähdin rohkeasti tutustumaan alakerran kolikkopesukoneisiin. Ensin kummastelin pesukonetta, jossa ei ollut valittavana erilaisia ohjelmia tai lämpötiloja. Ymmärsin, että tällä koneella pestään pyykit jääkylmässä vedessä. Mielessä kuohahti, olenhan oppinut, että ”kunnon” pyykinpesu vaatii oikeat pesulämpötilat, kuten Marttaliittokin hiljattain huomautti. Latasin koneen, mutta aloin pohtia vaihtoehtojani vastaisen varalle: kannanko ensi kerralla pyykit parin korttelin päässä näkemääni itsepesulaan, tutustuisinko Kioton palveluihin viemällä vaatteeni johonkin kaupungin lukuisista pesuloista vai ryhdynkö nyrkkipyykille? Pikaisen selvitystyön jälkeen tiesin jo, ettei tämä kylmässä vedessä pyykkääminen suinkaan rajoitu tähän taloon, vaan on ihan tavallinen tapa pestä vaatteet Japanissa. Tuskinpa pyykkien pesulaan viemisestäkään olisi siis apua.

Kuva 3. Infoa asukkaille.

No, onhan se niinkin, että a) energia tulisi säästää ja b) pyykinpesu kuumissa lämpötiloissa kuluttaa paljon energiaa. Täällä asuntolan seinillä muistutetaan (kuva 3) Kioton ilmastosopimuksen nimissä, että energiantuhlausta olisi vältettävä. Kiotossa kun ollaan, niin ilmastosopimuksesta lienee ihan luontevaa huomauttaa. Sopimus tiedetään toki Suomessakin, mutta pitikö minunkin tehdä jotain? Sopimuksessa asetetut tavoitteet eivät juuri yksilön arkea ole muuttaneet, vai onko joku eri mieltä?

Energia-asioista ja uhkaavasta ilmastonmuutoksesta on puhuttu niin kauan kuin muistan. Mutta sanoista on ollut pitkä matka tekoihin. Japanissa energiakysymyksiin on herätty uudelleen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden myötä vuonna 2011. Tällä hetkellä Japanin kaikki ydinvoimalat ovat poissa käytöstä turvallisuustarkastusten vuoksi. Voimaloiden uudelleenkäynnistämisestä kuitenkin keskustellaan. Japani on riippuvainen tuontienergiasta, mutta kuluneella viikolla on uutisoitu myös mahdollisuuksista viedä ydinvoimateknologiaa Intiaan. Energiatarpeeseen vastaaminen ja muut energiakysymykset ovatkin keskeisiä nykyisen pääministerin ajamassa talouspolitiikassa (abenomics), jonka tarkoituksena on saada Japanin talous uuteen nousuun.

Mutta millainen on Japanin energiantarve? Energiankulutusta on vaikea verrata maittain, vaikka keskityttäisiinkin vain yksityiseen, kuluttajien energiankulutukseen. Jos Suomi ja Japani asetetaan vertailuun, on ensinnäkin huomioitava, että Japanissa asuu lähes 127 miljoonaa ihmistä, Suomessa ei edes 5,5 miljoonaa (lähde: worldpopulationreview.com). Pinta-alaltaan maat ovat kuitenkin lähes samankokoisia. Ainakin tällä Kiotossa asutaan pienissä asunnoissa ja kaupungin maa-ala on käytetty tehokkaasti asumiseen.

Myös ilmasto vaikuttaa olennaisesti energiankulutukseen.  Suomalaisia piinaavat tälläkin hetkellä kireät pakkaset, täällä Kiotossa näin tammikuussakin lämpötila painuu pakkasen puolelle vain yöaikaan. Pohjoisella Hokkaidon saarella on toki huomattavasti kylmempää, mutta eteläisellä Okinawalla puolestaan lämpimämpää. Lämpimästä talvisäästä huolimatta kiotolaisasunnoissa lämpö ei juurikaan pysy kovin hyvin seinien sisäpuolella, vaan ilmastointi (kuva 4) tai muu lämmitys saa tuottaa lämpöä lähes jatkuvasti, jotta asunto pysyy elinkelpoisissa lämpötiloissa. Voi tosin olla, että olen Suomessa tottunut liiankin lämpimiin asuntoihin. Suomessa talot on oikeastaan pakko eristää hyvin, ja tällöin isossakin omakotitalossa lämpö pysyy myös kovalla pakkasella talon sisällä.

Kuva 4. Lämpöpuhallin.

Kolmas kysymys liittyy siihen, mitä energiankulutusta mitataan. Kodin sähkölaskuihin vaikuttaa esimerkiksi, ostetaanko ruoka yleensä valmiina vai valmistetaanko se kotona? Valmistetaanko ruokaa kaasu- vai sähköliedellä? Pestäänkö pyykit kotona? Ja hiukan laajennettuna voidaan tarkastella myös muita elintapoja: liikutaanko bensiini- vai sähkökäyttöisillä autoilla, vaiko kenties polkupyörällä? Omien havaintojeni perusteella Japanissa syödään paljon ulkona tai ostetaan kaupasta valmisruokia, usein syödään myös kypsentämätöntä ruokaa, joten sikälikin energiaa kuluu vähemmän. Ainakin omassa asunnossani on käytössä ainoastaan kaasuliesi. Pyykinpesuun ei tosiaan kuluteta paljonkaan energiaa, eikä kodeissa juurikaan ole omia koneita. Sähkö- ja hybridiautot ovat yleisiä, mutta Kioto on myös pyöräilykaupunki.

Lopulta kuluttajana on todella vaikea arvioida omaa energiankulutustaan. Kuluneella viikolla Suomessa Helsingin sanomat uutisoi, että kaikkiin kotitalouksiin on asennettu etäluettavat sähkömittarit.

Tämä on hieno edistysaskel, mutta edelleen oman kulutuksen seuraaminen vaatii kuluttajalta erillistä aktiivisuutta: on mentävä internet-sivustolle tarkistamaan omat lukemat. Väitänkin, että energiankulutuksen vähentämisen ongelma on arjen käytännöissä. Emme tiedosta kuluttavamme energiaa. Kuluttaessamme rahaa ja aikaa, olemme melko tietoisia kulutuksestamme, rahan kuluminen voi ollakin hämärtynyt suomalaisessa virtuaalirahan ja korttiyhteiskunnassa (Japani on edelleen käteisyhteiskunta). Ajan kulua arvioimme katsomalla kelloa monta kertaa päivässä ja samalla arvioimme, mitä ehdimme tehdä. Myös rahapussiin vilkaisu (tai pankkitilin saldon tarkistaminen nettipankista) kertoo, mihin on varaa. Mutta paljonko meillä on päivittäin energiaa käytössä? Loputtomasti.  Sähköä tulee pistorasiasta, energia ei näyttäydy niukkana resurssina. Kuluttajan on mahdotonta arvioida, paljonko energiaa säästyikään, kun kävin suihkussa kaksi minuuttia nopeammin kuin eilen? Voiko nyt laittaa jouluvalot päälle?  Vaikea sanoa. Energiamittarit tarvittaisiinkin näkyville paikoille, laskurit jokaiseen valokatkaisijaan ja muihin laitteisiin.

Loppukevennykseksi vielä hieman WC-kulttuuria.

Kuva 5. WC-toimintoja

Japanissa käyneet tietänevätkin, että japanilaiseen WC-kulttuuriin liittyy muutamia veteen ja energiankulutukseen liittyviä erikoisuuksia. Esimerkiksi hotelleissa tai tavarataloissa voi hyvinkin päästä asioimaan japanilaisessa ”luksus-WC:ssä”, jossa pääsee tutustumaan lämmitettyyn istuinrenkaaseen, automatisoituihin toimintoihin sekä ”ohjauspaneeliin” (kuva 5), josta esimerkiksi häveliäämmät voivat valita erilaisia asiointinsa ajan soitettavia taustaääniä. Toinen äärimmäisyys näin naispuolisen näkökulmasta ovat japanilaiset "kyykkyvessat" (kuva 6), jotka julkisilla paikoilla ovatkin varmasti hygieenisempi vaihtoehto kuin tavalliset istuttavat WC:t, mutta ne vaativat myös omia taitoja. Riku Rantala ylisti hiljattain kolumnissaan näiden japanilaisten luksusvessojen automatiikkaa. Itse pidin pitkään näitä eri toimintoja, kuten WC:n lämmitettyä istuinrengasta, energiaa tuhlailevina turhuuksina. Edelleenkään en osaa arvioida toimintojen energiavaikutuksia, mutta olen oppinut arvostamaan sitä lämmitettyä istuinta paikoissa, joissa wc-tiloja ei lämmitetä lainkaan – kuten yliopistolla.

Kuva 6. Japanilainen "kyykkyvessa"

Ehkä voisimme oppia energiatehokkuutta toisiltamme puolin ja toisin.

*tätä merkintää kirjoittaessa, verkkovirtaa kuluttivat tietokone, kaksi lamppua, ilmankostutin sekä ilmastointi. Lisäksi patteri-/akkuvirtaa söivät matkapuhelin, lämpömittari ja herätyskello.