Osa 4: Jätevuoria Japanissa?

Osa 4: Jätevuoria Japanissa?

#jätehuolto #lajittelu #kierrätys #ruokahävikki

Vuorten ympäröimän Kioton kadut ovat lähes hämmentävän tahrattomia, jos niitä alkaa verrata suomalaisia katuja ”pilaavaan” loskaan/hiekoitukseen/katupölyyn. Aina jossain joku lakaisee ruusunterälehtiä kadulta tai polttaa rikkaruohoja kivipuutarhassa. Varsinaisia roskia kaduilla ei näy juuri lainkaan ja Kioto näyttäytyy pääasiassa siistinä kaupunkina. Mutta kasvaako jossain kaupungin ulkopuolella valtava jätevuori? Roskat ja niistä eroon pääseminen on hyvin jokapäiväinen asia. Se on saanut pohtimaan kysymyksiä kuluttajan hiljaisesta tiedosta, arjen käytännöistä ja ympäristöasioista.

Tällaisena kierrätyshippina ja lajitteluintoilijana oli kova paikka kohdata asuntolan kaksi roska-astiaa, joista suurempi on tarkoitettu sekajätteelle tai pienempi kierrätettävälle jätteelle eli PET- ja lasipulloille sekä alumiinitölkeille, jotka Suomessa ovat siis pantillisia. Esimerkiksi biojätettä ei erikseen kerätä. Toiveikkaana olen kuitenkin kerännyt sivuun myös metallit, lasipurkit ja kartongit. Jospa niille sittenkin löytyisi vielä paikka…

Kierrätystaitoja on opetettu jo peruskoulusta lähtien, ja asiasta kiinnostuneena olen myöhemminkin tunnollisesti opetellut päivittyviä ohjeita ja käytäntöjä, jotta materiaalit saataisiin parhaalla mahdollisella tavalla uusiokäyttöön. Lajittelua helpottavat parannukset tulevat kuitenkin tarpeeseen ja ennen lähtöäni tänne olikin ilahduttavaa, kun lasin ja metallin keräysastiatilmestyivät myös omaan taloyhtiöön Helsingissä. Täällä on kuitenkin saanut huomata, ettei kierrätysosaaminenkaan ole yleistettävissä, vaan paikalliset säännöt rajaavat omien lajittelutaitojen hyödyllisyyttä.

Oletan, että Japanissa jätehuollon järjestämisen täytyy olla haastavaa. Tiiviisti asutuissa kaupungissa jätettä syntyy luonnollisesti paljon jo väkimääränkin takia, mutta lisäksi täällä myydään paljon annospakattuja ruokia, juomapulloja ja -tölkkejä myyviä automaatteja on joka kadunkulmassa ja tuotteet ovat lähtökohtaisesti huolellisesti, eli moninkertaisesti, pakattuja. Roskakorit täyttyvät nopeasti erilaisista muovi- ja paperikääreistä.

Yön aikana katujen varsille kasvaa sinisin verkoin peiteltyjä, keltaisten sekajätepussin kekoja (kuva1), jotka kerätään aamun aikana. Asukkaille tavanomaisen kotitalousjätteen hävittäminen on helppoa, mutta kaupungilla yksittäisestä roskasta eroon pääseminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista, sillä yleisiä roskiksia ei näy, vaikka kuinka sellaista etsisi tyhjä kahvimuki kädessään korttelitolkulla. Sen sijaan kierrätettäville pulloille ja tölkeille löytyy astia jokaisen juoma-automaatin vierestä (kuva2). Mieleen ehtiikin jo juolahtaa ajatus, pitäisikö roskat vain tiputtaa johonkin ja luottaa siihen, että kyllä tässä kaupungissa joku sen tulee siitä siivoamaan, mutta katuun maalatut roskaamiskiellot muistuttavat, ettei se ole hyvä idea.

Kuva1. Kadulta kerättäviä roskapusseja

Kuva 2. Juoma-automaatti ja keräysastia pulloille/ tölkeille

Yliopistolla minulla kesti hetken ymmärtää, ettei työhuoneessamme käy siivoojaa, vaan roskakori on käytävä itse tyhjentämässä käytävän suurempiin jäteastioihin. Muutenkin huone kaipaisi järjestämistä, mutta niin taitaa olla jokaisessa tutkijankammiossa. Yliopistolla sentään on jonkinlaiset mahdollisuudet lajitella jätteitä. Tölkkien ja pullojen lisäksi poltettava jäte erotellaan palamattomasta jätteestä.

Tilastot kertovat, että Suomessakin jätteiden lajittelussa olisi yhä parantamisen varaa. Biojätteen lajittelusta puhutaan paljon, mutta sen erottelee kuitenkin vain hieman yli puolet kotitalouksista. Prosentit eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Biojätteen määrän kannalta olennainen kysymys liittyy ruokahävikin määrään. Kunnioittavatko japanilaiset sanontaansa siitä, kuinka jokaisessa riisinjyvässä on seitsemän jumalaa? Haaskattaisiinko Japanissa vähemmän ruokaa?

Ruokahävikkiä on tutkittu Suomessa hiljattain MTT:n toimesta (Foodspill-tutkimuksesta tiiviisti täällä, koko raportti luettavissa täällä). Henkilöä kohden laskettuna ruokahävikki Suomessa on noin 20–30 kilogrammaa vuodessa ja kaikesta syömäkelpoisesta ruuasta haaskataan 10–15 prosenttia. Se on paljon ja jokainen kilo on liikaa. Mutta globaalisti tarkasteltuna ongelma on vielä isompi.  Esimerkiksi Japanissa roskiin päätyy jopa 40 prosenttia ruuasta (IMechE-raportti 2013). Uutisoinnissa selitykseksi on esitetty muun muassa japanilaisten vaativuutta. Maailmanlaajuisesti noin kolmannes ruuasta päätyy roskiin (FAO-raportti 2011), joten ainoastaan japanilaiset eivät ole vaativia ruokaostoksilla.

Ruokahävikki liittyy edelleen myös ilmastonmuutokseen ja maailman nälkä- ja köyhyysongelmiin, joten isojen asioiden äärellä ollaan. Globaalisti esimerkiksi FAO on tarttunut epäkohtaan strategisin toimenpitein (Save Food -kampanja). Paikallisemmin Japanissa on ratkaisuja etsivää kansalaistoimintaa, kuten Second harvest-järjestö, joka kannustaa ruokajätteen vähentämiseen. Vaikka ongelmat ja uhat ovat valtavia, on tavallaan lohdullista, että yksinkertaisillakin teoilla voi ainakin periaatteessa auttaa. Oman jääkaapin tyhjentämisestä voi ainakin aloittaa.

Jätteiden määrän vähentäminen on yksi keino ratkoa niihin liittyviä ongelmia. Toisena olennaisena keinona on jätteiden hyötykäyttö, jota on kehitetty niin Suomessa kuin Japanissakin. Teknologiset innovaatiot mahdollistavat esimerkiksi jätteiden hyödyntämisen polttoaineena. Kenties eri keinoja yhdistelemällä voidaan onnistua pienentämään jäteongelmia. Japanissa muutama vuosi sitten säädetty laki ruokajätteen kierrättämisestä on osoittautunut menestykseksi ja kerrotaan, että 82 prosenttia ruokajätteestä hyödynnettäisiin uusiokäytössä 

Palataan lopuksi isoista kysymyksistä takaisin arkitodellisuuteen:

Kuva 3. Lajitteluastioita ruokakaupassa

Mehu- ja maitotölkeille löytyi paikka, kierrätysastia löytyi ruokakaupan edestä (kuva 3), paikka olisi myös muovisille munakennoille ja valmisaterioiden aluslevyille. Tosin kartonkitölkkien kierrättäminen meni silti ensin väärin, koska olin suomalaisittain runtannut huuhdellut ja kuivatut tölkit sisäkkäin, enkä leikannut niitä avonaisiksi kartonkilevyiksi… Siispä palasin takaisin kotiin roskien kanssa askartelemaan (kuva4).

Kuva4. Tölkkiaskartelua

*Tämän merkinnän kirjoitusaikana imuroin kahdesti ja vein aivan liian monta roskapussia.